Rajat ja psykologinen joustavuus

Rajat on teema, joka kytkeytyy ihmisyyteen monesta eri suunnasta. Rajat ilmenevät suhteessa toisiin ja itseemme sekä myös koko elämään. Kehollamme on hyvin konkreettinen raja: iho. Iho rajaa ihmisen siten, että ihon sisäpuolella olen minä, ihoni ulkopuolella ovat toiset.

Iho-oireet (monien muiden oireiden ohella) saattavat viestiä haasteista rajojen asettamisessa tai ilmaisemisessa suhteessa toisiin.

Joustavuus on hyve – mutta mihin asti?

Joustavuus ihmissuhteissa on kykyä mukautua toisten toiveisiin ja tarpeisiin. Joustavuutta pidetään usein hyvänä asiana ja joustavat ihmiset ovat yleensä miellyttäviä, pidettyjä ihmisiä. Monet meistä on kasvatettu olemaan mukautuvia ja joustavia. Olemme kenties saaneet myönteistä palautetta toisten ihmisten toiveisiin vastaamisesta ja mukautumisesta. Meille on näin opetettu, että konfliktien välttäminen on myönteinen asia. Samalla olemme tulleet oppineeksi, että omat toiveeni ja tarpeeni eivät ole yhtä tärkeitä kuin toisten ihmisten. Tärkeämpää on olla kiltti ja joustava.

Jotta voimme tulla toimeen toisten ihmisten kanssa, tarvitsemme toki myös joustavuutta. Jos joustavuus ihmissuhteissa muodostuu kuitenkin hallitsevaksi piirteeksi, johtaa se usein siihen, että ihminen laiminlyö omia tarpeitaan ja toiveitaan. Hän voi myös oppia torjumaan omat tarpeensa siinä määrin, ettei enää itsekään ole niistä kaikilta osin tietoinen. Tämä johtaa ennen pitkää hyvinvoinnin heikkenemiseen, erilaisiin oireisiin ja sairastumiseen.

Oma rajallisuuteni

Jokaisen ihmisen jaksamisella ja voimavaroilla on rajansa. Jos olemme omaksuneet vahvasti sen, että toisten ihmisten toiveisiin ja tarpeisiin vastaaminen on ensisijaista, nämä rajat saattavat häilyä. Ihminen saattaa tiedostamattaan uhrata oman hyvinvointinsa toisten vuoksi, koska ei koe, että on olemassa vaihtoehtoisia tapoja toimia. Omaa rajallisuutta voi olla myös vaikea hyväksyä. Persoonallisuudessa saattaa olla vaativuutta, mikä tuottaa ajatuksia siitä, että rajallisuus merkitsee heikkoutta tai huonommuutta. Silloin kun jaksamisen rajat tulevat vastaan, tarvitaan erityisen paljon myötätuntoa suhteessa itseen.

Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, joka on uupunut elämän moninaisiin vaatimuksiin ja kuormitustekijöihin? Tuskin sättisit häntä heikoksi ja patistaisit vain jaksamaan. Tarvitsemme myös itse itseltämme sitä myötätuntoa ja armollisuutta, jota yleensä tarjoamme toisille.

Lue myös Oletko uupunut? Näin vahvistat jaksamistasi.

Ajattelun asettamat rajat

Heikot rajat suhteessa toisiin voi merkitä esimerkiksi sitä, että ottaa kantaakseen vastuuta toisten tunteista, tai mukautuu toisten ajattelutapoihin, vaikka ne ei vastaisivatkaan omia. Tällöin henkilö kadottaa omaa voimaansa.

Jos ihmisen rajat ulkopuolella ovat heikot, näyttää rajoja muodostuvan ihmisen sisälle. Ajattelussa nämä rajat noudattavat usein muotoa ”En voi”, ”En pysty”, ”Minun ei ole mahdollista”. Tai vastaavasti ”Minun täytyy”, ”Minun on pakko”, ”Ei ole vaihtoehtoa”. Kun mielemme asettaa näitä rajoja, koemme mahdottomana nähdä näiden rajojen yli. Mahdollisuudet elämässä kapeutuvat ja rajoittuvat.

Kun ihminen työstää onnistuneesti mielen aiemmin asettamia rajoja ja alkaa nähdä niiden olevan illuusio, saattaa hän todeta ihmetellen ”Miksi ihmeessä ajattelin, että se ei olisi mahdollista?!” Mielen asettamien rajojen murtuessa näkökulma muuttuu usein niin radikaalisti, että on mahdotonta enää tavoittaa aiempaa tapaa ajatella.

Ajatuksia siis voi ja kannattaa kyseenalaistaa sekä haastaa.

Rajojen löytäminen

Jämäkkyys on omien rajojen tunnistamista ja ilmaisemista. Jämäkkyys on myös vastuunottoa omasta elämästä – ja voimaantumista. Jos emme ota vastuuta omasta elämästämme, ajaa se meidät helposti uhrin rooliin. Silloin, kun elämä koettelee erityisen raskaasti, putoamme helposti kuoppaan, josta on vaikea nähdä reittiä ulos. Saatamme kokea itsemme uhriksi, jolla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen.

Usein nämä vaikeimmat koettelemukset kuitenkin tarjoavat eniten mahdollisuuksia oivaltaa itsestä ja omista rajoista. Nämä oppimisen paikat näyttävät usein rakentuvan sitä kautta, että kohtaamme omat rajamme ja saamme mahdollisuuden tarkastella sitä, minkä on tarpeen muuttua.

Jotta voisi ilmaista toisille omia rajojaan, täytyy ensin itse tulla niistä tietoiseksi. Tämä ei yleensä ole kovin helppoa, jos omat tarpeet ja toiveet ovat hautautuneet tietoisen mielen ulottumattomiin.

Voit käyttää sisällesi muodostuneita rajoja tienviittoina.

Jos huomaat ajatuksen siitä, että jokin ei ole sinulle mahdollista tai ei ole vaihtoehtoa, pysähdy tarkastelemaan tätä ajatusta.

Miksi ajattelet niin? Mitä pitäisi tapahtua, jotta se olisi mahdollista? Minkä pitäisi muuttua, jotta jokin sinulle tärkeä asia voisi toteutua?

Jos kärsit joistakin oireista, ovat ne sitten kehon tai mielen tasolla, pysähdy niiden äärelle.

Jos kärsit vaikkapa päänsäryistä, pysähdy pohtimaan, millaiset asiat vaikuttavat päänsärkysi taustalla. Kertooko päänsärky tarpeestasi päästä useammin ulkoilemaan luontoon tai tapaamaan ystävää, jonka kanssa voit jutella kaikesta?

Jos kärsit unettomuudesta, pohdi, mitkä asiat kerryttävät kierroksia siinä määrin, että nukahtamisesta tulee vaikeaa? Mitä tarvitset stressitason laskemiseksi? Miten ilmaiset tarpeesi toisille ja mahdollistat niiden toteuttamisen?

Kun lähdemme rakentamaan toimivampia rajoja itsemme ulkopuolelle, suhteessa toisiin ihmisiin, kohtaamme väistämättä tunteita. Rajojen asettaminen saattaa herättää tunteita myös toisissa ihmisissä. Jos toiset ovat tottuneet joustavuuteesi, saatetaan jämäkkyys nähdä negatiivisena asiana. Tunteita herää myös meissä itsessämme. Silloin tarvitsemme psykologista joustavuutta.

Psykologinen joustavuus

Psykologinen joustavuus tarkoittaa sitä, että tulemme tietoiseksi omista ajatuksistamme, tunteistamme ja kehollisista tuntemuksistamme ilman, että samaistumme niihin. Psykologiseen joustavuuteen sisällytetään usein myös toimiminen omien arvojen ja itselle tärkeiden asioiden suuntaisesti, vaikka kokemamme tunteet, ajatukset tai kehon tuntemukset olisivatkin epämiellyttäviä. Psykologinen joustavuus tarkoittaa siis sitä, että vaikeilta tuntuvat ajatukset ja tunteet eivät estä minua elämästä merkityksellistä elämää.

Kun huomaat jonkin vaikealta tuntuvan tunteen pyrkivän pintaan, päätä sallia se. Anna tunteen nousta ja huomaa, että se on vain tunne. Tunne on kuin meren aalto, joka nousee ja lopulta laskee kadoten takaisin mereen. Tunne on vain energiaa. Se ei voimistu loputtomiin, vaan heikkenee saavutettuaan huippunsa. Sinä et ole yhtä kuin tuo tunne. Usein se, että vastustamme tunteita, saa sen energian voimistumaan. Päätä siis sallia ja hyväksyä tunne, on se sitten mikä tahansa.

Hengitys on hyvä kehollinen ankkuri, koska se on aina käytettävissämme ja mukanamme, missä ikinä olemmekaan. Kun jokin vaikea tunne nousee pintaan, voit päättää hengitellä tunteen kanssa. Et ole yhtä kuin tuo tunne. Olet tarkkailija, joka huomaa tuon tunteen ja hengittää yhdessä sen kanssa.

Lisää psykologisesta joustavuudesta Joustava mieli -sivustolta.