Maailman paras terveydenhuolto pilkkoo ihmisyyden

Keho ja mieli ovat todellisuudessa yhtä.

Mieli on aina mukana myös terveyden ylläpitämisessä ja fyysisen sairauden kehittymisessä.


Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman paras. Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan terveydenhuoltomme laatu ja tulokset ovat maailman parhaat ja kustannukset vertailumaita selvästi pienemmät. (1).

Itse, sekä työntekijänä että terveydenhuollon asiakkaana ja potilaana, voin yhtyä nyökyttelyyn; monet asiat ovat meillä äärimmäisen paljon paremmin kuin muualla.

Kun lapseni syntyi hätäsektiolla lähes kolme kuukautta liian varhain, suomalainen korkeatasoinen terveydenhuolto pelasti hänen elämänsä, joka uhkasi päättyä ennen kuin alkoikaan. Hän sai heikkojen elintoimintojensa tueksi varmasti korkeatasoisimmat ja hienoimmat laitteet sekä kehittyneimmän lääketieteellisen osaamisen, joka on olemassa pikkukeskosten hoitoon. Tämä kaikki pelasti hänet, ja olen siitä ikuisesti ja syvästi kiitollinen. Jos hän olisi syntynyt jossakin toisessa maailman kolkassa, emme ehkä olisi näin onnekkaita.

Näkemykseni mukaan suomalainen korkeatasoinen terveydenhoito toimiikin erityisen ansioituneesti akuuteissa, henkeä välittömästi uhkaavissa tilanteissa ja sairauksissa.

Terveydenhuoltomme ei näe metsää puilta

Suomen terveydenhuoltoa hehkuttanut kansainvälinen tutkimus löysi kuitenkin myös jotakin kehitettävää.

Tärkeimpänä kehitettävänä asiana esiin nousi sairauksien ennaltaehkäisy. Suomessa on edelleen muita länsimaita enemmän aivo- ja sydänverisuonisairauksia sekä alkoholi- ja mielenterveysongelmia. (1) Nämä sairaudet tyypillisesti kehittyvät pitkän ajan kuluessa hitaasti ja ne kietoutuvat monin eri tavoin ihmisen elämään.

Miksi terveydenhuoltomme ei ole kyennyt vastaamaan sairauksien ennaltaehkäisyn haasteeseen?

Terveydenhuoltomme korkea taso liittyy näkemykseni mukaan osaltaan siihen, että eri asiantuntijat perehtyvät ja pätevöityvät syvällä tasolla kapeisiin osaamisalueisiinsa. Asiantuntijat hallitsevat oman erikoisalueensa syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. Jos potilaalla on vain yksi tietty selkeästi diagnosoitavissa oleva sairaus, hän hyvin todennäköisesti saa tehokkaan hoidon ja tulee autetuksi.

Mutta jos potilaan oireet ovat moninaiset ja ilmenevät useilla eri tavoilla, tilanne näyttäytyy toisin.

Terveydenhuollossa monioireinen ihminen käytännössä pilkotaan osiin. Jos sinulla on hankalia suolisto-ongelmia, menet luultavasti gastroenterologian erikoislääkärille. Jos sinulla on vaikea-asteista ahdistuneisuutta, päädyt psykiatrille. Jos sinulla on sydänoireita, menet ehkä kardiologille jatkotutkimuksia varten. Entä, jos sinulla on näitä kaikkia? No sitten tapaat nämä kaikki lääkärit, joista jokainen tutkii sinusta oman viipaleensa. Jos yrität puhua suolisto-oireistasi psykiatrille, hän saattaa sanoa, että juttele niistä sitten kun menet sinne gastroenterologille. (Vaikka tiedämme, että ”suolisto on toiset aivot”). Tai jos puhut ahdistuksestasi kardiologille, hän saattaa sanoa, että oire ei kuulosta sydänperäiseltä, joten juttelepa tuosta sille psykiatrille. Kukaan ei välttämättä pysähdy kuulemaan ihmisen koko tarinaa.

Ja jos mitään lääketieteellistä sairautta oireiden taustalta ei löydetä, jää ihminen usein ilman apua. Odottamaan varsinaisen diagnosoitavissa olevan sairauden mahdollista puhkeamista.

Selviytymiskeinot voivat sairastuttaa

Terveydenhuoltomme ei ole kiinnostunut siitä, miten eri oireet ovat lähteneet kehittymään tai miten ne kietoutuvat toisiinsa.

Miten ihmisen kokemat oireet liittyvät hänen elämänkokemuksiinsa, kokemusten merkityksiin ja niihin liittyviin tunteisiin tai käyttäytymiseen?

Voit pohtia seuraavia kysymyksiä, jos olet kärsinyt tai kärsit parhaillaan elämääsi haittavista oireista:

  • Millaista elämäsi on kokonaisuudessaan ollut? Mitä sinulle on tapahtunut?
  • Millaisia vahvuuksia, voimavaroja ja selviytymiskeinoja sinulla on? Miltä osin niissä on puutteita tai haasteita?
  • Mitä elämässäsi oli meneillään, kun oireet alkoivat? Millaista elämänvaihetta elit silloin?
  • Miten eri oireet ajallisesti ovat alkaneet? Mikä oire ilmaantui ensin, milloin muut oireet alkoivat?

Sairaus ja sairauden oireet, on niille sitten lääketieteellinen diagnoosi tai ei, ovat aina osa ihmisen muuta elämää ja kokemusmaailmaa.

  • Millaiset asiat lisäävät, pahentavat tai hankaloittavat oireitasi? Mikä helpottaa?
  • Millaiset tunteet lisäävät tai helpottavat oireitasi?
  • Millaiset vuorovaikutus- tai ihmissuhdetilanteet lisäävät tai helpottavat oireitasi?

Emme tavallisesti pysähdy katsomaan sitä, miten kaikissa sairauksissa ja oireissa ihmisen subjektiivisuus, kokemuksellisuus on mukana. Oireet kietoutuvat osaksi koko elämänkenttää. Oireet eivät ole koskaan joko fyysisiä tai psyykkisiä, vaan ne ovat aina sekä että. Ei ole olemassa kehoa, joka olisi irrallaan mielestä.

Psykofyysisyyden kokemisen leimaavuutta voitaisiin vähentää, jos hyväksyttäisiin se lähtökohta, että mieli on aina mukana siinä, miten sairaus ja oireet kehittyvät ja vaikuttavat ihmisen elämään.

Jos sairauden oireiden ilmaantumista on edeltänyt kuormittava tai stressaava ajanjakso, voit pohtia seuraavia asioita:

  • Mikä sinulle on aiheuttanut kuormitusta ja stressiä?
  • Palaudutko riittävästi, saatko nukuttua? Mikä haittaa palautumistasi? Sallitko levon itsellesi, silloin kun se olisi mahdollista?
  • Vaaditko itseltäsi paljon, osaatko hellittää? Pystytkö rentoutumaan? Käytätkö päihteitä rentoutuaksesi tai selviytyäksesi vaikeiden tunteiden kanssa?
  • Millaisia tunteita stressaavaan elämänvaiheeseen on liittynyt? Oletko tietoinen tunteistasi, oletko pysähtynyt kuuntelemaan niitä? Sallitko kaikki tunteet, vai pidätkö tiettyjä tunteita väärinä tai pahoina?
  • Millaisia keinoja sinulla on itsestäsi huolehtimiseen? Oletko pystynyt ylläpitämään niitä kuormittavassa elämäntilanteessa? Millainen on ruokavaliosi ja ruokarytmisi? Liikutko kehosi tarpeita kuunnellen?
  • Sallitko itsellesi sen, että olet herkkä/haavoittuvainen? Sallitko sen, että voimavarasi ja jaksamisesi ovat rajalliset? Osaatko pyytää apua? Osaatko ottaa apua vastaan?
  • Onko sinulla ihmissuhteita, joissa saat ilmaista vaikeitakin tunteita hyväksyvässä ilmapiirissä? Tuletko kannatelluksi vaikeiden tunteidesi kanssa? Vai kannatteletko aina toisia?

Potilaana kokonainen ihminen ja inhimillinen elämä

Kokemukseni mukaan ihmisen tarinan sivuuttaminen terveydenhuollossa johtaa usein siihen, että asiakas tai potilas kokee, ettei hän tule kuulluksi ja kohdatuksi. Häntä saatetaan pallotella hoitotaholta toiselle ilman, että kukaan on kiinnostunut siitä, mitä hänelle on tapahtunut; mitä hän on kokenut elämässään. Näkemykseni mukaan tämä saattaa johtaa oireiden monimutkaistumiseen ja kroonistumiseen.

Tarvitsemme ehdottomasti modernin lääketieteen tehokkaita ja kehittyneitä hoitomuotoja. Rinnalle tarvitsemme kuitenkin myös subjektiiviset ulottuvuudet, ihmisen kokemuksellisuuden huomioivaa lähestymistapaa.

Näkemykseni mukaan sieltä löydämme avaimia myös sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Ihmisyyteen kuuluu rajallisuus.
Meillä kaikilla on rajat.

On raja sille, mihin asti voimavarat riittävät ilman, että kiinnitämme erityistä huomiota palautumiseen, lepoon ja hellittämiseen.

On raja sille, miten paljon kohtaamattomia tunteita keho ja mieli pystyvät kantamaan sairastumatta.

On raja sille, miten pitkään jaksaa kannatella itseään, jos kukaan muu ei kannattele.

On raja sille, missä vaiheessa tulemme tietoiseksi siitä, että olemme kokonaisuus, jossa oireet ja sairaudet ovat merkityksellisten viestien tuojia.

Tunnistatko rajasi? Kunnioitatko niitä?

Psykologi Sinikka Kääriäinen

Lähdeviite:

  1. https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Suomen-terveydenhuoltoj%C3%A4rjestelm%C3%A4-maailman-paras-.aspx