Erillisyydestä ykseyteen

Elämä ja ihmisyys ovat hämmästyttäviä, monimutkaisia asioita. Niin hämmästyttäviä, että emme ymmärrä niitä, jos rajoitamme ajattelumme jäykkiin, mustavalkoisiin rakennelmiin.

Uutinen vuodelta 2008 kertoo, että joka viides terveyskeskuspotilas kärsii oireista, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä. (2) Vaikka uutisesta on jo kulunut yli 10 vuotta aikaa, en usko, että tilanne on olennaisesti muuttunut.

Terveyskeskuslääkärit kohtaavat edelleen päivittäin potilaita, joiden oireille ei tutkimuksissa löydy selitystä. Oireet ovat kuitenkin potilaalle täyttä totta ja epätietoisuus oireiden taustasta usein lisää epävarmuutta ja ahdistusta. Tämä saattaa voimistaa oireita entisestään ja lisätä hakeutumista toistuvasti lääkärin vastaanotolle.

Kyseisessä uutisessa nostetaan esiin somatisaatiohäiriö oireita usein selittävänä diagnoosina. Somatisaatiohäiriö kuvataan mielenterveydenhäiriönä, joka ilmenee fyysisinä oireina. (2)

Keho puhuu omalla kielellään

Sen sijaan, että puhutaan häiriöstä oireiden taustalla, haluaisin puhua ihmisyyteen kuuluvasta kokonaisvaltaisuudesta. Siitä, miten keho ja mieli ovat meissä yhtä. Se, että koen lääketieteellisesti selittämättömiä kipuja, suolistovaivoja ja vaikkapa huimausta kuormittavassa elämäntilanteessa, ei ole häiriö. Se kertoo vain siitä, että olen elämää kokeva ihminen. Niin kuin sinäkin.

Se, ettemme aina osaa selittää tieteellistä mekanismia sille, miten nämä oireet kehomielessä tapahtuvat, ei tee niistä häiriintyneitä tai vääriä. Se kutsuu meitä laajentamaan tapaamme tarkastella näitä oireita: miten ihminen voisi tulla autetuksi, vaikka tiede ei osaakaan selittää oireiden alkuperää?

Kehon ja mielen erottaminen toisistaan johtaa mielestäni johtopäätöksiin, jotka eivät palvele ihmisen hyvinvointia. Somatisaatio määritellään prosessiksi, jossa psykologinen oire purkautuu ruumiillisina oireina. 5) Tämä pitää itsessään jo sisällään ajatuksen, että mieli ja keho olisivat toisistaan erillisiä. Todellisuudessa keho ja mieli ovat yhtä, ja ihmisen kokemuksellisuus ilmenee sekä kehon että mielen tasolla.

Somatisaatio on ilmiö, joka on arkipäivää ja kuuluu normaaliin ihmiselämään. On leimaavaa ja vahingollista määritellä, että lääketieteellisesti selittämättömät oireet olisivat lähtökohtaisesti merkki häiriöstä. Somatisaatio itsessään ei ole mielenterveydenhäiriö. Jos se sellaiseksi ymmärretään, kertoo se terveydenhuoltomme kyvyttömyydestä ymmärtää ihmisen kokonaisvaltaisuutta.

Somatisointi-sana tulee alun perin saksankielisestä sanasta ”organsprache”, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”elimistön puhetta”. Sanan loi saksalainen psykoanalyytikko Wilhelm Stekel 1920-luvulla. (5)

Tämä alkuperäinen käsite on mielestäni erittäin kuvaava!

Mielen tasolla me kerromme tarinaamme kielen ja sanojen avulla, kun sanoitamme, mitä olemme kokeneet. Keholliset oireet ovat kehon kieltä; ne kertovat tarinaamme kehon kielellä.

Osaammeko kuunnella tätä kehon viisasta kieltä?

Terveydenhuoltomme on kiinnostunut oireista, ei ihmisestä. Se pyrkii oireiden poistamiseen erityisesti lääkkeiden avulla. Ihmistä ja hänen elämäänsä ei nähdä aidosti kokonaisuutena eikä siitä yleensä olla kiinnostuneita. Tästä viitekehyksestä potilaat, joiden oireet eivät täysin selity lääketieteellisesti, jäävät usein vaille kaipaamaansa apua ja hoitoa.

Lue lisää aiheesta Maailman paras terveydenhuolto pilkkoo ihmisyyden.

Kohti kokonaisvaltaisuuden ymmärrystä

Integratiivinen lääketiede kutsuu potilaskeskeiseen, kokonaisvaltaiseen ja eri menetelmiä yhdistelevään terveydenhuoltoon. Integratiivisessa lääketieteessä potilas nähdään kokonaisena, ainutlaatuisena yksilönä. Tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä terveys ja paraneminen hyödyntämällä kaikkia näyttöön perustuvia sopivia terapeuttisia lähestymistapoja, terveydenhoidon ammattikuntia ja erikoisaloja. (1)

Integratiivinen lääketiede on hoitokäytäntö, joka painottaa terveydenhoidon ammattilaisen ja potilaan välisen vuorovaikutussuhteen merkitystä. Tässä merkityksellisenä nähdään koko persoona eli fyysisyyden lisäksi myös sielulliset ja henkiset näkökulmat. Integratiivinen lääketiede hyödyntää kaikkia sopivia terapeuttisia lähestymistapoja: tavanomaisia ja täydentäviä hoitomenetelmiä, kehomieli-hoitoja ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista. (1)

Integratiivinen lääketiede pohjautuu siis tavanomaiseen lääketieteeseen, mutta lisää siihen tilanteen edellyttäessä myös näyttöön perustuvia täydentäviä hoitomenetelmiä (ns. CAM eli Complementary/Alternative Medicine). (1)

Tämä mahdollistaa tavanomaista lääketiedettä paljon syvemmän ja laajemman ihmiskuvan hyödyntämisen hoidossa. Ihminen tulee kohdatuksi kokonaisvaltaisemmin. Näin ollen myös oireet voivat tulla ymmärretyiksi ja kuulluiksi – ja ihminen autetuksi.

Integratiivinen lääketiede on laajasti hyväksytty ja tunnustettu osa terveydenhuoltoa mm. Yhdysvalloissa. Kun opiskelin 2017 amerikkalaisen JFK yliopiston ravitsemuspsykologian opintokokonaisuutta (Nutritional Psychology Certificate), törmäsin suositukseen siitä, että psykologit tekisivät tiivistä yhteistyötä mm. Reiki-hoitajien ja homeopaattien kanssa. Tällaista et Suomessa kuule psykologiliiton hyväksymässä koulutuksessa!

Suomessa vastakkainasettelu tavanomaisen lääketieteen ja täydentävien menetelmien välillä on erittäin jyrkkää, mikä ei valitettavasti palvele terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tässä maassa. Tietokirjailija ja terveydenedistämisen dosentti Pauliina Aarva seuraa tätä aihetta hyvin tarkkanäköisesti ja on kirjoittanut aiheesta paljon blogiinsa (3).

Vaikka asenneilmapiiri Suomessa on hyvin voimakkaasti jakautunut, on inhimillisyyden vallankumous jo käynnissä. (4)

Lähteet:

  1. http://www.integratiivinenlaaketiede.fi/IM_consortium.html
  2. https://yle.fi/uutiset/3-5826529
  3. https://liinanblogi.com/
  4. http://www.iloajatoivoa.fi/kirja
  5. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12117/Leino_Virpi.pdf;jsessionid=EF186B6543E861705C8E8D42C6E19903?sequence=1